Seuraavana vuorossa on 60-luku, jolta on peräisin lippukuntamme jäsenennätys (tähän mennessä) 155 jäsentä! Tiesitkö, että Ilta saa - iltapiirilaulua on laulettu jo 60-luvulla? Ja arvaatko, miksi tarpojat nukkuivat paperipusseissa? 1960-luvun kasvun vuodet1960-luvun alussa partio oli urheilun lisäksi lähes ainoita harrastuksia, joita Maunulassa saattoi harrastaa. Partion suosio oli niin suuri, että Vuokot ja Metsänpojat eivät voineet ottaa mukaan kaikkia halukkaita. Tämän takia Maunulan alueelle perustettiin vuonna 1961 kaksi uutta lippukuntaa: Kiehiset pojille ja Kimalaiset tytöille. Kimalaiset ilmeisesti lopetettiin jäsenmäärän pienentymisen takia jo 70-luvulla, mutta Kiehiset jatkaa yhä toimintaansa. Kiehisissä on tällä hetkellä 15-20 toimivaa jäsentä ja heidän tärkein toimintamuotonsa on retket omalle kämpälle.* Viikoittaiset kokoukset Kiehisissä lopetettiin 90-luvun lopussa, kun kokoontumispaikka menetettiin. Vuokkojen jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin jäseniä oli jopa 155. Lippukunta oli jaettu kahteen joukkueeseen, joihin kumpaankin kuului neljästä viiteen vartiota. Lisäksi oli tonttuosasto ja tarpojaosasto. Syksyllä 1965 tonttuosastoon kuului kolme parvea: Pööpötit, Kääpiöt ja Kärpässienet. Partio-osaston joukkueet olivat Sarohat ja Pihinät. Sarohat muodostui Peikot, Vipinät, Hillerit, Virsut ja Alokas -vartioista ja Pihinät Pöllöt, Nastat, Haamut ja Pisarat -vartioista. Tarpojaryhmän nimi oli Wiascot. Lippukunnan tiedonkulun ja yhteishengen ylläpitämiseksi joukkueet pitivät omia joukkuekokouksiaan, minkä lisäksi järjestettiin lippukunnan kokouksia pari kertaa vuodessa. Lippukunnan kokouksiin saivat osallistua kaikki lippukunnan jäsenet. Lippukunnan kokouksen ohjelmaan kuului aina leikkiä, laulua ja tiedotusasioita. Kokouksissa oli niin paljon osanottajia, ettei niitä voitu pitää omalla kololla, vaan kokouspaikkana saattoi olla kansakoulun sali tai ostoskeskus. Joukkuekokouksissa ohjelmassa oli useimmiten suoritusten kuulustelua. Kuulustelussa johtajat kyselivät vartiolaisilta vartioilloissa opetettuja taitoja ja antoivat osatuista taidoista suoritusmerkinnän. Kun kaikki suoritusmerkinnät oli saatu, saatiin merkintä myös luokkasuoritukseen. Lippukunnnan toimintaa rahoitettiin jäsenmaksulla, myyjäisillä, myymällä adventtikalentereita sekä keräämällä lehtitilauksia. Myyjäisiä järjestettiin ainakin kaksi kertaa vuodessa ja lehtitilauksia keräämällä lippukunta sai jokaisesta tehdystä tilauksesta pienen palkkion. Lehtitilaukset oli yleinen rahankeräysmuoto 60-luvulla.Oulunkylän seurakunta on ollut Vuokkojen taustayhteisö ainakin vuodesta 1959, joten Vuokot ovat saaneet taloudellista tukea myös kirkolta. Lisäksi Maunulan Lions Club on avustanut Vuokkoja taloudellisesti. Myös vanhempainneuvosto oli aktiivisesti Vuokkojen apuna. Vuokkojen vanhempainneuvosto oli perustettu jo 50-luvun puolessa välissä ja vuonna 1965 se ilmoitettiin yhdistysrekisteriin. Vanhempainyhdistys kokoontui säännöllisesti ja auttoi erityisesti myyjäisten järjestämisessä ja kansainvälisten leirien leirimaksuissa. Vanhempainyhdistys jatkoi toimintaansa myös 70- ja 80-luvuilla. 70-luvulla yhtenä rahankeräysmuotona oli kokonaisten teatterinäytösten ostaminen ja lippujen myyminen näytöksiin. 1990-luvulla vanhempainyhdistyksen toiminta on ollut hiljaisempaa, mutta nyt sitä ollaan jälleen herättelemässä henkiin.** Kololla oli usein kaksi vartiokokousta samaan aikaan (huoneita oli kaksi), jolloin molemmilla vartioilla oli yhteinen illan aloitus. Yhteinen aloitus saattoi olla pieni hartaushetki tai rukous. Muuten vartioiden toiminta jatkui samaan tapaan kuin aiemminkin. Kokouksissa harjoiteltiin morseaakkosia, ensiaputaitoja, solmuja, luonnontuntemusta ja suunnistusta. Lisäksi siivottiin, leikittiin, laulettiin, tehtiin ruokaa, leivottiin, pidettiin naamiaisia ja nyyttäreitä sekä osallistuttiin Yrjönpäiväjuhliin, muistelemispäiväjuhliin ja joulujuhliin. Nyyttäreistä kertoo Pöllöt-vartion päiväkirja vuodelta 1966: Partioparaatit ja partioviikon Yrjönpäiväjuhla kuuluivat jokavuotisiin perinteisiin. Jotta marssiminen olisi sujunut mallikkaasti sitä harjoiteltiin Koivikkotiellä ja sen takana olevassa metsässä. Lippukunnalla oli myös kaksi rumpalia, jotka olivat harjoitelleet kaksi eri rumpukaavaa paraateja varten. Harjoitukset olivat tuottaneet tulosta, sillä rumpalit osaavat edelleen niin rumpukaavat kuin niiden tukena olleet lorutkin: "Pikkuinen ukko, pikimusta hattu, nurkassa istuu ja rötköttää...". Historiikin toimittanut: Riikka Kallio, Annika Nissinen, Kirsi Kontiala, Taru Halla, Hanne Vilpponen, Meira Hyttinen, Jenni Siltaisuu. Lupa historiikin sähköiseen julkaisuun saatu historiikin toimituskunnalta. Teksti on peräisin Vuokkojen 50-v-historiikista vuodelta 2002, joten tieto Kiehisten nykytoiminnasta ei välttämättä pidä enää paikkansa. Lisäksi Vuokkojen veljeslippukunnan, Helsingin metsänpoikien, joka tekstissä myös mainitaan, toiminta päättyi 2014.Yöretkiä tehtiin Pirttimäkeen, Koivulaan (=Nuuksio), Rastilaan, Partiopoukamaan ja vanhempien mökeille. Vuokkojen tarpojat osallistuivat 60-luvulla innokkaasti ja hyvällä menestyksellä sekä piirin että valtakunnallisiin partiotaitokilpailuihin. Yhdellä kilpailuretkellä kokeiltiin nukkumista paperipusseissa, koska oli kuultu, että paperipussi olisi aivan lämmin, jos pussin suun sulkee tiukasti narulla. Paperipussi olisi makuupussia kätevämpi, koska se oli silloisia makuupusseja huomattavasti kevyempi. Yöhön valmistauduttiin kotona harjoittelemalla, mutta pussin rapina piti hereillä koko yön. Tästä huolimatta paperipusseja päätettiin käyttää. Kilpailussa kuitenkin huomattiin, että paperipussi oli kyllä tarpeeksi lämmin, mutta lumisessa maassa se kastui ja siihen tuli reikä, jolloin se ei pitänytkään lämpöä. Tästä lannistumatta samaa kikkaa kokeiltiin vielä jatkossakin. Joskus siinä onnistuttiin ja joskus ei. Kansanvälistä toimintaa 1960-luvulla Kansainvälisyys oli vahvasti mukana Vuokkojen toiminnassa 1960-luvulla. Monet Vuokkojen johtajat olivat mukana partiotyttöjärjestön kansainvälisessä toiminnassa, ja sitä kautta lippukunta sai usein kansainvälisiä vieraita. Lisäksi johtajia, tarpojia ja partiolaisia osallistui Suomen partiotyttöjärjestön (SPTJ) kansainvälisille Neljän tuulen leireille, joita järjestettiin vuodesta 1961 alkaen. Neljän tuulen leirien lisäksi vuokkoja oli kansainvälisillä leireillä ainakin Norjassa, Tanskassa, Sveitsissä, Englannissa ja Kreikassa. Koko lippukunnan kansainvälisyyttä korostettiin muistelemispäiväjuhlilla, joita vietettiin joka vuosi jonkin teeman ympärillä. Vuokot vierailivat isolla joukolla myös Ruotsissa Visbyssä vuonna 1961. "Peikot-vartio 18.2.1965. Kokoonnuimme tavalliseen tapaan ja lauloille pari laulua. Sitten Eevis rupesi puhumaan muistelemispäiväjuhlasta, jossa meidän piti olla hollantilaisia. Eevis näytti meille kutsukortin, joka oli hieno. Soitimme levysoittimella, jonka Eevis oli lainannut Kukulta. Sitten aloimme harjoittelemaan ohjelmaamme Iloisen Amsterdamin säestäessa. Sitä harjoittelimme melkein koko ajan. Lopuksi antoi Eevis meille muutamia kysymyksiä, joihin vastaisimme ensi kerraksi. Lauloimme "Ilta saa uinahtaa" ja niin edespäin ja lähdimme kotiin. Lili." * Teksti on peräisin Vuokkojen 50-v-historiikista vuodelta 2002, joten tieto Kiehisten nykytoiminnasta ei välttämättä pidä enää paikkansa. Lisäksi Vuokkojen veljeslippukunnan, Helsingin metsänpoikien, joka tekstissä myös mainitaan, toiminta päättyi 2014. ** Suunnitelma vuodelta 2002. Valitettavasti vanhempainyhdistyksellä ei ole ollut toimintaa 2000-luvulla. Historiikin toimittanut: Riikka Kallio, Annika Nissinen, Kirsi Kontiala, Taru Halla, Hanne Vilpponen, Meira Hyttinen, Jenni Siltaisuu. Lupa historiikin sähköiseen julkaisuun saatu historiikin toimituskunnalta.
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
October 2022
Aiheet
All
|